sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Paluu pöytälaatikon pariin

Jo viikkojen ajan olen pyöritellyt pienessä päässäni ajatusta blogin kirjoittamisesta. Toisaalta olisi niin paljon jaettavaa. Toisaalta en ole varma onko tämä blogi enää oikea paikka jakaa niitä. Loppujen lopuksi olen liian laiska aloittamaan uuttakaan blogia, joten lähden nyt testaamaan, tuleeko tästä kirjoittelusta enää mitään.

Mitä on ennallaan?

Lelukaaos, pyykkiteline olohuoneessa vaikka kodinhoitohuonekin löytyy. Uhmaikä jos toinenkin - eikö ne ikinä lopu?? Minäkin kipuilen omaa äitiyttäni, vaimouttani, monia roolejani ja niihin repeämistä. Yhä vain.

Mitä on uutta?

Viimeksi olin vahvasti raskaana. Nyt tuo kolmas kupeitteni hedelmä on jo kolmikuinen joka suuntaan viuhtova vauva. Kun hän syntyi, minun opintojeni piti olla jo käytännössä valmiit. Silti yhä vain huomaan tahkoavani saman tiedoston parissa. Samaan aikaan miehen työ on muuttunut oleellisesti niin aikataulujen kuin sisällön suhteen. Yritämme molemmat räpiköidä vähillä yöunilla. Mies pärjää paremmin, minä pysyn nippanappa pinnalla.

Mihin tästä mennään?

Toivon uudelta vuodelta tasaisuutta. Sitä ennen puran räpiköintiäni tänne - jos väsymykseltä ja perhe-elämän nuorallataiteilulta kykenen.
Tervetuloa takaisin mukaan!