Söin tänä aamuna lasten kanssa aamupalaksi puuroa. Ruokailun päätteeksi Esikoinen esitteli vatsaansa:
- Kato miten iso pömppövatta!
Tosikoinenkin kiirehti nostamaan paitansa helmaa:
- Äiti kato mua, kato mua! Pömppövatta!
Suloinen hetki sai pienen kolhun, kun minun esiteltyä omaa puurontäytteistä vatsaani Esikoinen tokaisi mahaani tuijottaen:
- Äiti, kyllä me sittenkin tarvittaisiin vauva.
Ehkä minun olisi pitänyt lopettaa syöminen siihen, kun vatsa ilmaisi olevansa tyytyväinen, eikä sinnillä ahtaa loppujakin napaan mentaliteetilla "ruokaa ei saa heittää roskiin".