Eilen nousi jälleen feisbuukissa puheenaiheeksi kotihoidontuen ja hoitovapaan valmisteilla olevat muutokset. Katsoin
videon peruspalveluministeri Susanna Huovisen haastattelusta pariinkin otteeseen ja jälleen jäin pohtimaan:
(Lainaukset suoraan videosta Susanna Huovisen sanomina)
- "Ensinnäkin kotihoidontukea ei voi käyttää enää perheen ulkopuolinen ihminen. Nythän ... kotihoidontuki on voinut mennä esimerkiksi isovanhemmalle."
Kotihoidontukea ei siis jatkossa voi saada, jos lasta hoitaa joku muu kuin oma vanhempi (esim. mummu), vaan vain jos toinen vanhemmista (omilla tulevilla kiintiöillään) todella jää hoitovapaalle hoitamaan lastaan. Ensin tämä(kin) muutos sai minut kimpaantumaan, vaikka tämä ei edes henkilökohtaisesti koske meidän perhettämme. Alkureaktioni jälkeen aloin kuitenkin pohtimaan: Jos perheessä on mahdollista hyödyntää välittömän perheen ulkopuolista ilmaista hoitoapua (kuten isovanhemmat, tädit ja sedät, kummin kaimat ynnä muut avuliaat aatut), täytyykö tästä "palkita"? Jos tällaisessa tilanteessa olevat perheet eivät jatkossa saa kotihoidontukea, muuttaisiko se heidän lastenhoitosuunnitelmiaan ja veisivätkö he lapsensa vaihtoehtoisen hoidon sijaan kunnalliseen päivähoitoon?
Tätä jälkimmäistä epäilen. Varsinkin jos kyseessä on lapsen sukulainen (isovanhempi tai muu), kuvittelisin, että he hoitaisivat lasta myös ilmaiseksi. Ja itse asiassa uskonkin (täysin mututuntumalla), että nykyiselläänkin näissä tilanteissa kotihoidontuki virtaa kyllä perheen omaan taskuun, eikä esim. isovanhemmalle "hoitopalkaksi". Tästä huolimatta pohdin, tulisiko yhteiskunnalle halvemmaksi maksaa edes osittaista kotihoidontukea näissäkin tapauksissa ja siten aktiivisesti kannustaa pienten lasten kotihoitoon kunnallisen päivähoidon sijaan? Itse kun tykkäisin, että mieluummin suosittaisiin porkkanaa kuin keppiä, ja kyllähän tuo etuuksien rajaaminen ja tiukentaminen tuntuu kepiltä.
- "... onko nyt niin, että hallitus haluaa rajoittaa ihmisten oikeutta hoitaa sitä lastaan kotona kolmevuotiaaksi saakka, ja tähänhän tässä uudistuksessa ei puututa, vaan edelleen tämä oikeus säilyy."
Tämä tarkoittaa siis sitä, että äitikin voi yksin pitää koko hoitovapaan ja hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi asti - mutta hän ei vain viimeiseltä hoitovapaan puolikkaalta saisi ollenkaan kotihoidontukea tai muutakaan rahallista avustusta. Tämä särähtää minun korvaani. Se, ettei muuteta työehtosopimuksen vastaavaa pykälää, jossa taataan oikeus hoitovapaaseen, ei mielestäni silti takaa
tasavertaista mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona. Vaikka oikeutta hoitovapaaseen ei ajallisesti nyt lyhennetäkään, on mielestäni melko absurdia ajatella, että kovinkaan monella "tavantallaajalla" olisi käytännössä mahdollisuutta olla kotona reilua vuotta (eli äidillä isänkin kotihoidontukikauden ajan tai päinvastoin) ilman, että saisi mistään mitään rahallista tukea. (Kuten kaikki blogiani lukevat tietävät, en ole itse hoitanut enkä aiokaan hoitaa omia lapsiani pelkästään kotona heidän kolmevuotissynttäreihinsä asti, joten oma lehmä minulla ei ole tässä ojassa.)
Vaikka oletettavasti perheissä miehillä yleensä on parempi palkka, on äidin saama kotihoidontuki antanut enemmän joustoa ja mahdollisuuksia jatkaa kotihoitoa haluttuun ikään asti. Kotihoidontuki on itsessään jo niin pieni, että ei sen turvin elätetä perhettä eikä tehdä ihmeitä, mutta on siitä saatu arkeen helpotusta. Esimerkiksi meillä sillä on maksettu yhtiövastiketta, jotta meillä pysyy katto pään päällä. Nyt kun tuo pienikin etu ollaan rajaamassa, niissä (keski- ja pienituloisissa) perheissä, joissa toinen vanhempi ei voi/ halua/ pysty pitämään omaa osuuttaan hoitovapaasta, ollaan pulassa. Kuinka monella perheellä ja äidillä on oikeasti mahdollisuus ja edes kanttia olla kotona ilman toisen henkilön minkäänlaisia tuloja? Veikkaisin, että aika harvalla. Halua kyllä olisi, mutta harva äiti jää kotiin ilman sentinpyörylääkään. Siihen on pääasiassa syynä raha (eli sen puute) mutta kuvittelisin myös toisena syynä syyllisyyden: Kun et voi tuoda omaa korttasi - edes sitä surkean pientä - perheen elättämiseen ja rahoihin, tuntuu väärältä olla "vain" kotona ja varsinkin kuluttaa sen toisen perheen vanhemman rahoja.
- "Sen lisäksi me ollaan tuomassa kokonaan uusi tukimuoto, eli tämä joustava hoitoraha perheille, jotta me voitaisiin rohkaista ihmisiä ottamaan vastaan esimerkiksi osa-aikaista työtä. ... Se on sidottu viikkotyömäärään ja tehtyihin työmääriin. ... Vanhemmat voivat itse asiassa sen joustavan hoitorahan avulla hoitaa lastaan vaikkapa kokonaan kotona, jos molemmat ovat vaikkapa osa-aikatöissä."
Anteeksi nyt vain, mutta eikös tällainen tukimuoto ole jo olemassa? Ei tarvinnut edes paljoa kaivella, vaan heti löytyi Kelan sivuilta Lapsiperheet-osion alta tietoa
osittaisesta hoitovapaasta ja -rahasta. Harmi, ettei tätä lausahdusta ja "uutta tukimuotoa" avattu haastattelussa sen enempää, joten en voi tietää, miten tämä nyt tulee muuttumaan tai millä tavoin tuo mahdollinen tuleva joustava hoitoraha eroaa tästä osittaisesta hoitorahasta. (EDIT klo 10:44 Ainoa löytämäni ero on summassa, joka nykyisessä osittaisessa hoitorahassa on Kelan sivujen mukaan 96,41 e/kk ja haastattelussa Susanna Huovinen "muistelee" uudessa joustavassa hoitorahassa olevan maksimissaan noin 240 e/kk. Noh, onhan tuokin parannus, mutta jälleen kerran tuo sana "enintään" rajannee tilanteista melkoisesti, eli käytännössä nähtäväksi jää, onko uusi malli perheille "taloudellisempi" kuin vanha.)
Koska itse jo tiesin tuosta nykyäänkin tarjottavasta osittaisesta hoitorahasta (joka tosin tuntuu useille jääneen tuntemattomaksi asiaksi), tuntuu tämä lausahdus päälleliimatulta yritykseltä todistaa, että tällä muutoksella ei vain olla kepittämässä tukimuotoja pois tai rajaamassa niitä tiukemmiksi, vaan että ikäänkuin oltaisiin myös antamassa perheille vähän sitä porkkanaakin. Vaikka itse kannatan ehdottomasti tätä osittaista hoitorahaa ja aiomme omassa perheessämmekin sitä hyödyntää, tuntuu, että tässä yritetään siloitella ja vähän kiillottaa omaa kruunua hieman kepulikonstein, tuomalla jo olemassa olevaa mutta harvinaiseksi jäänyttä tukimuotoa paremmin esille omana uutena ideanaan. (Minäkö kyyninen, mistä niin päättelit?)
- "Me emme todellakaan ole jättämässä perheitä yksin/pulaan tämän asian kanssa."
Lausahdus toistui monta kertaa haastattelussa, mutta anteeksi nyt vain Susanna Huovinen, kyllä te tavallaan olette. Se, että tällaista taloudellista säästöä tavoittelevaa muutosta ollaan verhoamassa tasa-arvoisen vanhemmuuden ja isien hoivavastuun kannustamiseen, on mielestäni melko paksua ja on naiivia antaa ymmärtää, että tässä ajatellaan perheiden ja varsinkin isien parasta. Eikös tämäkin muutos ole lähtöisin budjettiriihestä eli kyllä tässä pääasiana taustalla on säästäminen, ja sivuvaikutuksena sitten nuo muut. Vai mitä mieltä te lukijani olette tästä koko asiasta?
Pakko vielä loppuun todeta, että itse kannatan 6+6+6 -mallia. Eli kiintiöitäisiin 6kk äitiysvapaata (sama kuin nykyisin), 6kk vanhempainvapaata korvamerkittynä vain äidille ja 6kk vanhempainvapaata korvamerkittynä vain isälle. Tässä ei vietäisi keneltäkään mitään pois (äiti voisi olla äitiys- ja vanhempainvapaalla yhteensä 12kk, kun nykyisin vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa 9-10kk) mutta kannustettaisiin isää jäämään kotiin (oma 6kk vanhempainvapaata). Kun isät näin saisivat oman vain itselleen varatun jakson, paremmalla tuella kuin surkea kotihoidontuki, perheen tulotaso ei jäisi päättäväksi tekijäksi siihen, jääkö isä kotiin vai ei. Tämä ei kuitenkaan heikentäisi tilannetta yhtään niissä perheissä, joissa isä ei käyttäisi omaa vanhempainvapaaosuuttaan, vaan tilanne jopa hieman parantuisi nykyiseen (muutama kuukausi enemmän vanhempainvapaata äidillekin, hoitovapaaoikeus ennallaan). Mutta eihän tämä tietenkään ole yhtä halpa ratkaisu kuin tuo nykyinen, mutta tämä ei olekaan lähtöisin budjettinäkökannasta vaan perheiden todellisesta hoivavastuun tasa-arvoistamisesta.